Alitajuiset uskomuksesi voivat estää sinua saavuttamasta tavoitteitasi

Järkevän valinnan tekemiseen vaikuttavat aina myös tiedostamattomat, alitajuiset, emotionaaliset ja irrationaaliset tekijät.

Valmentajan tehtävänä ei ole ainoastaan paikantaa valmennettavan ongelmia, vaan hänen on myös ymmärrettävä valmennettavan ajatusmaailmaa, josta haitalliset uskomukset ja toimintamallit kumpuavat. Yleensä asiakkaani ymmärtävät itsekin, minkälaiset toimintatavat ja valinnat syövät heidän energiaansa arjessa ja hidastavat tavoitteiden saavuttamista, mutta he eivät tiedä, miten he pääsisivät ongelmakäyttäytymisestä tai vahingoittavista uskomuksista eroon.  

Muutos vaatii uskoa onnistumisen mahdollisuuteen

Luin pari päivää sitten kiinnostavan artikkelin työtä vailla olevista nuorista, jotka tekevät yhteiskunnan näkökulmasta kestämättömiä ja haitallisia valintoja. Artikkelissa osoitettiin kiinnostavalla tavalla, että me ihmiset emme ole ainoastaan rationaalisia toimijoita, vaan meidän maailmankuvamme ja uskomuksemme ohjaavat valintojamme ja käyttäytymistämme siinä missä yhteiskunnan odotuksetkin. Mikäli työtä vailla oleva nuori ei usko voivansa saada kiinnostavaa työpaikkaa, hän ei luultavasti myöskään tee sitä tukevia valintoja arjessaan, kuten opiskele pääsykokeisiin tai kirjoita aktiivisesti työhakemuksia.

Se, mikä näyttää terveen ja hyvinvoivan ihmisen silmissä järjettömältä käyttäytymiseltä, voi hyvinkin olla kovia kokeneen ihmisen mielestä ainakin osittain järkevää ja perusteltua. Esimerkiksi koulukiusaamisen uhriksi joutunut henkilö voi kokea sosiaalisen eristäytymisen hyväksi puolustuskeinoksi samaan aikaan kuin hän ehkä itsekin ymmärtää, ettei se tue hänen urakehitystään tai auta häntä löytämään kumppania/uusia ystäviä. Järkevän valinnan tekemiseen vaikuttavat aina myös tiedostamattomat, alitajuiset, emotionaaliset ja irrationaaliset tekijät.

Kun ihminen ei saa sitä, mitä hän haluaa – tai ei usko saavansa –, hän alkaa helposti haluta sitä, mikä on saavutettavissa. Tämä saattaa tuntua hyvältä toimintamallilta nykyhetken onnellisuutta ajatellen, mutta ei auta pääsemään pitkän tähtäimen tavoitteisiin. Päivittäisten valintojen ollessa vallan ja resurssien puutteen sanelemia, ovat myös lopputulokset ennalta-arvattavia: kaikki jatkuu, kuten aina ennenkin, tai vaihtoehtoisesti ongelmat kasautuvat ja elämä ajautuu huonompaan suuntaan.

Harjoitus: Suunnittele tulevaisuuttasi onnistumisen kokemuksesta käsin

Onneksi olen saanut oppia LCF Life Coach -koulutuksen aikana monia harjoituksia, joiden avulla on mahdollista päästä yli nykyhetken rajoittavista uskomuksista ja suunnitella omaa toimintaa halutusta lopputuloksesta käsin. Vaikka suosittelen harjoitusten tekemistä valmentajan avustuksella, pääset silti hyvään alkuun vastaamalla alla oleviin kysymyksiin esimerkiksi kirjoittamalla:

  1. Miltä sinusta tuntuu, kun olet päässyt tavoitteeseesi? Tuntuuko olosi kenties itsevarmemmalta? Ajatteletko yhä samoin itsestäsi ja mahdollisuuksistasi?
  2. Katso nyt tulevaisuudesta käsin nykyhetken minääsi ja mieti, minkälaisia vinkkejä voisit antaa itsellesi. Minkälaisten välitavoitteiden kautta olet päässyt päämäärääsi? Entä miten sinun asenteesi tai lähestymistapasi on täytynyt muuttua matkan varrella?

Kysymysten tarkoituksena on auttaa sinua luomaan toimintasuunnitelma sellaisessa mielentilassa, jossa nykyhetken pelkosi ja epäilyksesi eivät rajoita sinua. Kun katsot tavoitteitasi tulevaisuudesta käsin, olet jo onnistunut saavuttamaan ne.

Vaikka väliaskeliin on saattanut liittyä pelkoja ja pettymyksiä, olet jo keksinyt keinot päästä eteenpäin niistä huolimatta. Et enää mieti, uskaltaisitko, ja piehtaroi uhkakuvissasi, vaan kysyt itseltäsi ainoastaan ”miten”. Olet toki valmis ottamaan vastuuta ja menemään epämukavuusalueellesi, mutta samaan aikaan luotat myös siihen, että jokaiseen vastaan tulevaan ongelmaan on olemassa ratkaisu. Lisäksi tieto siitä, ettet joudu ottamaan kaikkia väliaskeleita ”nykyhetken minänäsi”, saattaa auttaa sinua suunnittelussa: Sinun ei tarvitse ottaa kuin ensimmäinen askel tämänhetkisiin taitoihisi ja itsevarmuuteesi tukeutuen. Loput askelista ottaa tulevaisuuden minäsi väliaskelten ja uusien onnistumisen kokemusten vahvistamana.

Suuntaa huomiosi tietoisesti siihen, mihin voit vaikuttaa

Mikäli koet, että mielessäsi pyörii jatkuvasti menneisyyden kivuliaat kokemukset, tulevaisuuden uhkakuvat tai erilaiset haitalliset uskomukset itsestäsi, tee loppuun vielä seuraava harjoitus:

Jaa A4-kokoinen paperi kolmeen osaan (tämä onnistuu helpoiten, kun asetat paperin vaakasuoraan). Jos haluat, voit tehdä pienen rentoutumisharjoituksen ennen kuin vastaat alla oleviin kysymyksiin.

  1. Kirjoita ensimmäiseen osioon asioita, joista voit päättää ihan itse. Mistä asioista juuri sinä olet vastuussa? (Suosittelen, että listaat tavoitteeseesi liittyviä asioita, mutta halutessasi voit tehdä tämän harjoituksen miettimällä myös koko elämääsi.)
  2. Listaa toiseen osioon asioita, joihin voit vaikuttaa ainakin joiltain osin. Miten voit vaikuttaa esimerkiksi työpaikan ilmapiiriin omalla käytökselläsi, vaikka työparillasi olisikin taipumusta negatiivisuuteen? Miten voit vaikuttaa omaan ajankäyttöösi? Keneltä voisit ainakin kysyä apua?
  3. Lopuksi täytä kolmas osio asioilla, joihin sinulla ei ole minkäänlaista vaikutusvaltaa. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi tietyn ihmisen mielipide sinusta, koronakriisin kesto tai sinulle rakkaan ihmisen elinaika.

Kun olet tehnyt tämän tehtävän, pyri päästämään tietoisesti irti niistä asioista, joihin et pysty itse vaikuttamaan. Huomiosi saattaa kyllä palata uhkakuviin, mutta kun palautat katseesi kerta toisensa jälkeen rauhallisesti takaisin asioihin, joihin voit itse vaikuttaa, alkaa ajattelutapasi vähitellen muuttua ja olosi tuntua vahvemmalta. Voit edelleen kirjoittaa huolistasi päiväkirjaasi tai puhua niistä ystävillesi muutamia minuutteja päivässä, mutta pidä sen jälkeen huoli siitä, että huomiosi pysyy kiinnittyneenä vaikutuspiirissäsi oleviin asioihin. Mieluiten sellaisiin, joita olet valmis työstämään aktiivisesti.

Voit lukea lisää uskomuksista täältä.

3 vinkkiä, miten pysyä tehokkaana ja motivoituneena koronakriisin keskellä

Vaikka aikaansaamisesta tuleekin hyvä olo, niin muistathan samalla myös sen, että nyt jos koskaan, on hyvä aika ottaa rennosti, käsitellä omia pelkoja ja olla armollinen itselleen <3

Olen viettänyt viimeiset kaksi viikkoa yksin kotona, sillä pari viikkoa sitten alkanut flunssa on estänyt kaiken työssäkäynnistä lenkkeilyyn. Toisinaan on ollut melko raskasta viettää pitkiä päiviä yksinäisyydessä, mutta samalla olen oppinut todella paljon niin itsestäni kuin tehokkaasta ajankäytöstäkin. Seuraavien vinkkien avulla sinäkin voit hyödyntää työstä tai harrastuksista vapautuneet tunnit uuden oppimiseen ja itsellesi merkityksellisten asioiden tekemiseen sen sijaan, että vain lukisit kerta toisensa jälkeen samankaltaisia uutisia ja katsoisit Netflixiä.

Osallistu verkkokurssille tai johonkin sosiaalisessa mediassa kiertävään haasteeseen. Jos sopivaa haastetta ei löydy, luo sellainen itse ja laita hyvä kiertämään. Itse osallistuin vähän aikaa sitten viiden päivän pituiselle videoharjoitteluleirille, jonka tarkoituksena oli auttaa osallistujia voittamaan ”kamerakammo” ja tarjota käytännön vinkkejä aloittelijoille. Eilen puolestaan päätin investoida Bloggaajasta ammattilaiseksi -verkkovalmennukseen, jotta voin oppia markkinoimaan osaamistani entistä paremmin ja samalla kehittyä kirjoittajana.

Kirjaa ylös ajankäyttösi. Bloggaajasta ammattilaiseksi -kurssin ensimmäisen viikon tehtävänä on ollut oman ajankäytön tarkkailu. Tänään olen kirjoittanut kaiken ylös 15 minuutin tarkkuudella, ja huomasin jo heti aamulla jääväni helposti puoleksi tunniksi kiinni sosiaalisen median selailuun. Jos en erikseen vahdi somessa viettämääni aikaa, turhanpäiväiseen selailuun saattaa kulua 15-30 minuutin pätkiä useita kertoja päivässä.

Kun olet kirjannut ylös ajankäyttösi 1-3 päivän ajalta, voit käydä listan läpi ja miettiä, mikä sinulle on oikeasti tärkeää. Jos haluat lisää aikaa kirjoittamiseen, voit luultavasti sekä karsia jostakin että voittaa aikaa yhdistelemällä eri työtehtäviä. (Usein jo pelkkä listan tekeminen auttaa vähentämään päämäärätöntä haahuilua.)

Kysy itseltäsi joka aamu, mitä haluat saada tänään aikaiseksi. Valitse sen jälkeen kolme tärkeintä asiaa ja päätä samalla, mihin aikaan tulet ne tekemään. Itse yllätyin siitä, miten paljon aikaa kuluu asioiden aloittamiseen ja tekosyiden keksimiseen. Esimerkiksi lenkille lähtemisestä tuli yllättävän vaikeaa, kun aikatauluna oli ”mielellään valoisaan aikaan”. Aina oli vatsa joko liian täynnä tai tyhjä, tai jotain muuta oli jäänyt kesken, jonka vuoksi en voinut lähteä lenkille heti paikalla. Kun asiat ovat kalenterissa, on ne myös paljon helpompi hoitaa ajallaan.

Jos uuden projektin aloittaminen on sinulle vaikeaa, käy lukemassa tämä postaus.

Kohti omaa yritystä

Kuva aarrekarttatyöpajasta.

Kuluva vuosi on lähtenyt paremmin käyntiin kuin uskalsin edes toivoa. Olen päässyt ohjaamaan ensimmäisen ryhmävalmennukseni, perehtynyt parisuhde- ja sinkkuvalmennuksiin, osallistunut useisiin eri webinaareihin ja aloittanut tekemään valmennuksia tuntemattomien asiakkaiden kanssa. Lisäksi olen saanut uskomattoman upeita yhteistyömahdollisuuksia: minua pyydettiin luennoimaan syksyllä psykoterapeuteille sukupuolen moninaisuuden huomioon ottamisesta asiakastyössä, ja lisäksi Turun Setasta kyseltiin, jos voisin tarjota jonkinlaisia jäsenetuja yhdistykseen kuuluville. Juuri, kun olin alkanut ajatella, että entisestä pääaineestani, sukupuolentutkimuksesta, ei tule olemaan mitään hyötyä valmentajan työssä!

Ryhmävalmennus polttariseurueelle

Ensimmäisen ryhmävalmennukseni osallistujajoukko koostui polttariseurueesta. Osallistujia oli yhteensä kuusi, ja osan heistä tunsin ennestään ja osa taas oli vähän vieraampia. Valmennus alkoi kirjoitusharjoituksella, jonka avulla kartoitimme, minkälaista unelmaelämä voisi olla (tai vaihtoehtoisesti unelmien parisuhde). Sen jälkeen osallistujat saivat leikata lehdistä kuvia, jotka muistuttivat heitä heidän unelmistaan ja tavoitteistaan, ja liimata niitä pahville. Lopuksi pohdimme vielä toisen kirjoitusharjoituksen avulla, minkälaisten väliaskelten avulla tavoitteisiin voitaisiin päästä: Mistä kannattaisi luopua? Mitä olisi mahdollista tehdä toisin? Mikä voisi olla ensimmäinen konkreettinen askel oikeaan suuntaan?

Olen saanut paljon positiivista palautetta sekä ensimmäisestä ryhmävalmennuksestani että yksilövalmennuksista. On ollut mahtavaa nähdä, miten asiakkaat ovat saaneet otettua konkreettisia edistysaskelia, kohdattua pelkoja ja oivallettua, mikä heille on oikeasti tärkeää. Moni on tullut valmennuksiin ajatellen, että tarvittavat edistysaskeleet on otettava hampaat irvessä, pelkoa vastaan taistellen, ja lähtenyt kotiin tuntien, että myös matkan varrella voi olla hauskaa.

Pelon voittaminen sopivien välitavoitteiden avulla

Itse ei aina huomaa, minkälaisia tunteita edistysaskeleiden ottaminen herättää. Mielessä on ehkä seuraava välitavoite ja vahva päätös hoitaa homma äkkiä pois alta, mutta jokin siinä silti tökkii. Pelottaa liikaa, tai jostain syystä ei vain saa aloitetuksi.

Otan nyt esimerkin omasta elämästäni: Heti, kun olin lupautunut puhumaan psykoterapeuteille sukupuolen moninaisuudesta, sisälläni heräsi pelko. Muistin jännittäväni ihan tavallisten opiskelijoiden edessä puhumista, enkä tiennyt, miten voisin nauttia tulevasta tapahtumasta. Voisin kyllä hyväksyä jännitykseni ja hoitaa homman pois alta tunteeni sivuuttaen, mutta en halunnut pakottaa itseäni taas kerran johonkin, johon en ole vielä valmis. Lopulta päätin lähestyä asiaa valmennuksen avulla (toisen valmentajan avustuksella).

Määriteltyäni itselleni seuraavat välivaiheet pelkoni alkoi vähitellen muuttua ihan aidoksi innostukseksi ja kiitollisuudeksi saamastani mahdollisuudesta:

1) Harjoittele läsnäoloa arjessa. Aina kun huomaat miettiväsi etukäteen seuraavia sanojasi, koska jännität, pysähdy hengittämään ja valitse luottaa siihen, että oikeat sanat kyllä löytyvät oikealla hetkellä.

2) Tee pieniä esiintymisharjoituksia (puhun kaverin häissä parin viikon päästä).

3) Poista turhat vaatimukset: keskity siihen, mikä on kaikkein tärkeintä, ja luovu niistä vaatimuksista, joita et pysty täyttämään vielä pitkään aikaan.

4) Hanki lisää rohkeutta tekemällä ryhmävalmennuksia.

5) Palkkaa esiintymisvalmentaja tai pyydä (kokeneemmilta) akateemisilta kavereilta palautetta esityksestä. Tunnista vahvuutesi ja heikkoutesi, ja jälleen kerran, luovu niistä vaatimuksista, jotka eivät ole tällä hetkellä realistisia.

6) Aloita yritysvalmennusten tekeminen. Mene kohti suurempaa ja pelottavampaa yleisöä.

7) Pidä esitelmäsi innostuneena ja itseesi luottaen. Tee parhaasi ja ole samalla armollinen itsellesi.

Mieti, millaisia väliaskeleita sinä voisit ottaa saavuttaaksesi tavoitteesi rennossa mielentilassa, matkasta samalla nauttien.

Valmiiden töiden esittelyä.

Suuri pettymys avasi uuden suunnan elämälleni

Tärkein ohje, jonka annoin itselleni vuonna 2019, oli kehoitus unohtaa täydellisyysvaatimukset ja alkaa tehdä virheistä huolimatta.

Aloitin vuoden 2019 kirjoittamalla tutkimussuunnitelmaa tulevaa väitöskirjaani varten. Vaikka myöhemmin selvisi, että entisestä pääaineestani ei löydy tarpeeksi osaamista väitöskirjani ohjaamiseen, suunnitelman laatiminen ja lukuisten menestysoppaiden läpikahlaaminen vaikuttivat elämääni paljon enemmän kuin olin alun perin kuvitellut. Sen lisäksi, että päätin täydentää maisterin tutkintoani aikuiskasvatustieteen opinnoilla, aloitin tutkimusaineistoni innoittamana myös LCF Life Coach -koulutuksen Valmentamolla.

Käsitykseni työelämä- ja menestysoppaista muuttui täysin

Alkuvuodesta etsin vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuin, miten menestysoppaat ottavat huomioon ihmisten erilaiset lähtökohdat ja taloudelliset haasteet. Oletin, että lähes kaikissa oppaissa kaikuu vahvana uusliberalistinen diskurssi, jonka mukaan jokainen yksilö on itse vastuussa omasta menestyksestään, eikä eriarvoisuuden mukanaan tuomista haasteista juuri puhuta. Sen sijaan löysinkin monia innoittavia tarinoita siitä, miten todella kurjista lähtökohdista tulevat ihmiset ovat askel kerrallaan löytäneet oman intohimonsa ja elämäntehtävänsä. Oppaat eivät tarjonneetkaan pikavoittoja ja kehottaneet luopumaan kaikista negatiivisista ajatuksista – jos nyt mitään Rhonda Byrnen The Secret -tyyppisiä teoksia ei lasketa mukaan – vaan ne sisälsivät realistisia kertomuksia siitä, mitä menestys todella vaatii. Mukana oli kertomuksia konkursseista, vääristä valinnoista ja oppimisvaikeuksista, mutta samaan aikaan myös todisteita siitä, miten pitkälle oma intohimo ja peräänantamattomuus voivat parhaimmillaan viedä.

Työelämä- ja menestysoppaita lukiessani en enää kokenut olevani ainoa ihminen, joka ei ymmärtänyt mennä suorinta tietä lukioon ja käyttää kaikkea vapaa-aikaansa vieraiden kielten opiskeluun. Huomasin, että monilla muillakin on ollut sekä vaikeuksia englannin oppimisen kanssa että taloudellisia haasteita yritystoiminnan alkumetreillä. Aloin miettiä yhä harvemmin sitä, miten paljon olen hukannut aikaa vääriin asioihin, ja opettelin hyväksymään sen tosiasian, että jotkut asiat vievät minulta vähän kauemmin kuin jo valmiiksi kielitaitoisilta, akateemisista perheistä tulevilta opiskelijoilta. Menestyneiden ihmisten elämäkertoja lukiessani opin, että mitään kestävää ei luoda nopeasti ja helpolla, ja pääsin sitä kautta irti kateuden tunteista. Ymmärsin, miten suuria uhrauksia ihailemani ihmiset ovat tehneet menestyksensä eteen ja miten paljon riskejä he ovat olleet valmiita ottamaan (olivatpa riskit julkisia esiintymisiä, keskeneräisiä ideoita tai taloudellisia uhrauksia). Ennen kaikkea tajusin sen, että yksikään heistä ei ole välttynyt kritiikiltä ja epäonnistumisilta, ja opettelin tekemään asioita keskeneräisyydestä käsin.

Ensimmäistä kertaa elämässäni aloin investoida suuria summia omaan osaamiseeni

Puolessa välissä vuotta lopetin tietoisesti ”sitten kun” -elämän ja aloin ottaa epävarmasta taloudellisesta tilanteestani huolimatta melko suuriakin riskejä. Karsin kaikki ylimääräiset menoni ja sijoitin sekä life coach -koulutukseen että yksityisiin englannin tunteihin kuluneen syksyn aikana. Sen jälkeen kirjoitin kalenteriini alla olevat sanat ja aloin vähitellen elää niiden mukaan:

Jos et ajatellut istua koko elämääsi pelin ulkopuolella kiroamassa korttejasi, hyväksy ne ja ala pelata. Tee joka päivä valintoja, jotka vievät sinut edes pienen askeleen lähemmäs unelmiasi.

Lakkaa määrittelemästä etukäteen, mitä kaikkea toiset ihmiset ovat valmiita hyväksymään, ja anna muille tilaisuus hyväksyä sinut sellaisena kuin olet. Unohda täydellisyysvaatimukset ja anna toisten päättää oletko riittävän hyvä tiettyyn työhön, kumppaniksi tai mitä ikinä haluatkaan. Uskalla laittaa itsesi likoon!

Tulevalle vuodelle esitän juuri nyt vain yhden toivomuksen: toivon, että siitä tulee itseni näköinen. Lisäksi lupaan laittaa oman hyvinvointini suorittamisen edelle ja arvostaa rohkeutta enemmän kuin virheettömyyttä.

Pelkojen kohtaaminen vapautti elämään unelmaelämää tässä ja nyt

Olen vähitellen oppinut ajattelemaan, että uusien asioiden tekeminen ja mukaan meneminen ovat paljon tärkeämpiä asioita kuin täydellisyyden tavoittelu.

Aloitin vapaat keskustelutunnit yksityisen englannin opettajan kanssa noin neljä viikkoa sitten. Olen tavannut opettajaani viikon välein, ja suhteeni englannin kieleen on alkanut vihdoinkin muuttua. Kuukauden mittaan olen joutunut kyseenalaistamaan monia uskomuksiani ja vähitellen jopa hyväksynyt sen tosiasian, etten voi opetella kaikkia lauseita ulkoa ja kontrolloida tulevia keskustelutilanteita etukäteen.

Liian suuret kuvitelmat itsestä muodostuvat helposti syyksi lykätä tekemistä

Keskeisin syyni vältellä englannin puhumista vuodesta toiseen on ollut uskomukseni siitä, että voin korjata puutteeni jonkin intensiivikurssin avulla heti kun minulla vain on aikaa ja rahaa osallistua sellaiselle. Että minun ei tarvitse laskeutua aloittelijan tasolle ja tehdä virheitä ihailemieni ihmisten nähden.

Vasta kun hyväksyin sen tosiasian, etten voi päästä samalle tasolle monta kertaa vaihdossa olleiden opiskelukavereideni kanssa muutoin kuin kulkemalla itse samaa reittiä, olin valmis kohtaamaan todellisen tasoni. Vähitellen ymmärsin luoneeni itselleni täysin epärealistisen kuvan siitä, mitä osaan ja miten nopeasti uusia kieliä voi oppia.

75 minuutin pituisten vapaiden keskustelutuntien aikana näin ja koin konkreettisesti sen, miten virheitä on mahdotonta välttää puheenaiheiden vaihdellessa spontaanisti. Niin paljon kuin olisinkin halunnut tavoitella täydellisyyttä, ulkoa opeteltuihin lauseisiin turvautuminen ei yksinkertaisesti ollut enää vaihtoehto! Ja hyvä niin, sillä vähitellen opin juuri virheitä tekemällä päästämään irti pakonomaisesta tarpeestani kontrolloida kaikkea, ja aloin arvostaa rohkeutta loppuun asti hiottujen suoritusten sijaan.

Pienet onnistumisen kokemukset motivoivat tekemään töitä jatkossakin unelmien eteen

Kun viime viikolla kohtasin pari vähän haastavampaa englanninkielistä asiakasta, yllätyin samalla todella positiivisesti. Keskittymistä häiritsevä jännitys oli poissa, enkä tuntenut enää halua paeta paikalta, vaikka suoritukseni oli kaikkea muuta kuin täydellinen. Sen sijaan, että olisin miettinyt omia vastauksiani etukäteen, onnistuin kuuntelemaan tarkasti, mitä toinen osapuoli sanoi. Lisäksi negatiivinen sisäinen puhe loisti kerrankin poissaolollaan sekä itse keskustelun aikana että sen jälkeen. Pystyin jopa suoriutumaan hermostumatta tilanteesta, jossa kolme turistia puhui lähes päällekkäin hankalalla aksentilla ja työkaverini seisoi selkäni takana!

Eroon ”sitten kun” -elämästä

Tärkein pelkojen kohtaamisen myötä tapahtunut muutos elämässäni on ollut läsnäolon lisääntyminen. Sen sijaan, että siirtäisin itselleni merkityksellisiä mutta pelottavalta tuntuvia asioita jatkuvasti eteenpäin, olen oppinut menemään epämukavuusalueelleni vapaaehtoisesti askel kerrallaan.

Ennen pelkojen kohtaamista elin elämää, jossa toistelin säännöllisesti itselleni sen kaltaisia lauseita kuin ”sitten, kun olen saavuttanut riittävän hyvän kielitaidon, voin matkustella”, ”sitten, kun olen onnistunut hankkimaan vahvan ja kiinteän kehon, voin alkaa deittailla” ja ”sitten, kun osaan kirjoittaa tarpeeksi hyvin, voin jakaa tekstejäni”.

Enää en kuitenkaan aseta tällaisia rajoituksia itselleni, vaan olen päättänyt tehdä kaikkia yllä mainitsemiani asioita jo nyt. Mikään muu kuin oma asenteeni ei estä minua ottamasta joka päivä pieniä askeleita kohti tavoitteitani: voin puhua epätäydellistä englantia, kirjoittaa erilaisia tekstejä ja jopa deittailla ennen kuin olen saavuttanut jotakin sellaista, mistä voin olla todella ylpeä.

Voin vihdoinkin todeta hetkeäkään itseäni epäilemättä, etten ole enää valmis uhraamaan omaa onnellisuuttani ja hyvinvointiani sen vuoksi, että joku toinen arvostaisi minua. Haluan elää unelmaelämääni jo nyt, vaikka se tarkoittaisikin keskinkertaisuutta tai jopa aloittelijan tasolle pudottautumista.

Haluatko lukea tästä aiheesta lisää?

Täältä pääset lukemaan, miten kohtasin pahimman pelkoni.

Täällä taas kerron, miksi on tärkeää uskaltautua omalle epämukavuusalueelle.

Onko uuden projektin aloittaminen vaikeaa? – Näiden kysymysten avulla pääset eteenpäin

Kun jokin tehtävä tuntuu vaikealta, sitä kannattaa katsoa tulevaisuudesta käsin.

LCF Life Coach -koulutuksen alkamisesta on kulunut vasta reilut pari viikkoa, mutta elämäni on saanut nyt jo ihan uuden suunnan. Olen alkanut käyttää oppimaani valmennustekniikkaa valmennettavien lisäksi myös itseeni ja löytänyt sitä kautta valtavasti motivaatiota unelmieni toteuttamiseen ja tavoitteideni eteenpäin viemiseen.

Kysymällä itseltäni muutamia yksinkertaisia kysymyksiä joka aamu, olen onnistunut hahmottamaan, mitkä edistysaskeleet ovat kaikkein olennaisimpia ja minkälaiset ajatukset ovat motivaationi tiellä.

Tiedätte varmaan sen tunteen, kun jonkin projektin aloittaminen ei houkuttele sitten yhtään. Tehtävä saattaa olla ihan mielenkiintoinen, mutta ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on: ”kamalan vaivalloista”. Minulla oli juuri sellainen päivä tänään. Pöydällä odotti englanninkielinen, itse valitsemani artikkeli, johon en halunnut millään tarttua. Ahdisti ajatus hankalien käsitteiden kääntämisestä suomeksi, ja päällimmäinen ajatukseni oli, että tässä menee varmasti koko päivä. Valmennuksista tuttujen kysymysten avulla tehtävä muuttui kuitenkin hetkessä paljon helpommaksi.

Kun kuvittelet ensin lopputuloksen mielessäsi, sinun on helpompi hahmottaa tarvittavat välivaiheet

Olen ohjannut muutaman kerran tuoliharjoitusta, jonka avulla tavoitetta/ongelmaa lähestytään sekä nykyhetkestä että tulevaisuudesta käsin. Valmennettavan istuutuessa ensimmäiseen tuoliin käsitellään sitä, miltä juuri nyt tuntuu, kuinka todennäköiseltä tavoitteen saavuttaminen vaikuttaa ja minkälaisia esteitä sen tiellä on. Tämän jälkeen valmennettava siirtyy tuolille, joka edustaa tulevaisuutta. Hän kertoo, millainen olo hänellä on, kun kaikki esteet on voitettu, ja miettii, mitä on hänen on täytynyt tehdä onnistumisen eteen.

Kun jokin tehtävä tuntuu vaikealta, sitä kannattaa katsoa tulevaisuudesta käsin. Aloita sillä, että mietit, minkälaiseen ratkaisuun haluat päästä ja miten paljon olet valmis tekemään töitä ratkaisun eteen. Jos tehtävä on sinulle tärkeä, haluat ehkä tavoitella parasta mahdollista lopputulosta, kun taas toisinaan haluat säästää aikaasi ja päätät tyytyä ”riittävän hyvään” tulokseen. Päämäärän asettamisen jälkeen voit kysyä itseltäsi, mitä sinun on täytynyt tehdä onnistuaksesi. Voit vaikka miettiä erikseen, minkälaisia vaihtoehtoja sinulla on ja mihin niistä olet todella valmis tarttumaan.

Oma ratkaisuni oli lopulta aika helppo. Oivalsin, että ensimmäisessä vaiheessa ei ole tarpeen suomentaa vaikeita käsitteitä, ja voin ihan hyvin tehdä muistiinpanot englanniksi. Riittää, että kirjoitusvaiheessa suomennan tarkasti kaikki ne lauseet, joita tulen oikeasti käyttämään. Projekti tuntui hankalalta, koska vaadin itseltäni liikaa kerralla. Katsoin asioita kiireen tunteesta käsin, jolloin vaadin itseltäni eri työvaiheiden yhdistämistä. Samalla en nähnyt sitä, että liian moniin asioihin keskittyminen yhtä aikaa vain hankaloittaa ymmärtämistä.

Jotta onnistuisin tarttumaan kaikkein tärkeimpiin tehtäviin heti aamusta motivoituneena ja viivyttelemättä, kysyn itseltäni seuraavat kysymykset kirjoittaen samalla vastaukset paperille:

1) Mitä minä haluan tänään saavuttaa/mitä minun on tänään tehtävä?

2) Millä aikataululla haluan suoriutua tehtävästä?

3) Minkälaisia askeleita minun tulisi ottaa, jotta pääsen tavoitteeseeni? (tässä kohtaa usein auttaa, kun katsoo asioita tulevaisuudesta käsin)

4) Mikä on asian todellinen ydin tässä tilanteessa?

5) Minkälaisia vaihtoehtoja minulla on ratkaisun löytämiseen?

6) Mitkä ovat asian hyvät ja huonot puolet?

7) Mikä on paras vaihtoehto?

8) Mistä tiedän, että olen onnistunut/millä mittaan onnistumistani?

9) Mitä minun tulisi tehdä kaikkein ensimmäisenä?

10) Milloin aloitan?

Usein kaikkiin kysymyksiin ei ole välttämätöntä edes vastata, vaan toimintasuunnitelma syntyy jo kohdassa kolme. Olen kuitenkin huomannut, että motivaationi kasvaa, kun vastaan myös muihin kysymyksiin.

Jos haluat saada lisää vinkkejä tehokkuuden ylläpitämiseen, lue myös tämä postaus.

Mikä on tärkein askel, joka sinun tulisi ottaa kohti unelmaasi?

Jos haluan käyttää termiä vetovoiman laki, määrittelen sen alitajunnan kyvyksi keksiä erilaisia keinoja päämäärän saavuttamiseksi.

Liityin joku aika sitten Saa mitä haluat -nimiseen facebook-ryhmään, joka perustuu Ilkka Koppelonmäen samannimiseen kirjaan. Ryhmästä saa melko hyvän kuvan siitä, minkälaisiin asioihin valmennusta kaipaavat ihmiset uskovat ja mikä on vielä epäselvää. Viime viikolla aloituksissa esiin nousi kaksi itseäni mietityttämään jäänyttä asiaa: vetovoiman lakiin luottaminen ja kysymys siitä, miksi unelmia myydään, kun niiden saavuttamiseen ei kuitenkaan anneta konkreettisia ohjeita.

Miksi unelmien saavuttamiseen ei anneta konkreettisia ohjeita?

Koska jokaisen unelmien ainakin tulisi olla omannäköisiä, henkilökohtaisiin arvoihin perustuvia ja saavutettavissa olevia, ei ole olemassa tiettyä toimintasuunnitelmaa, joka toimii kaikille. Lisäksi jokaiseen yksittäiseen unelmaan on olemassa lukuisia erilaisia polkuja, ja jopa huolella suunniteltuja, kaikkein yksityiskohtaisimpiakin toimintasuunnitelmia joudutaan muokkaamaan moneen kertaan matkan varrella.

Voiko pelkällä ajattelulla saavuttaa villeimmät unelmansa?

Yksi suosikkivalmentajistani on Alexander Heyne, joka pyörittää YouTube-kanavaa nimeltä Modern Health Monk ja suhtautuu varsin kriittisesti vetovoiman lakiin. Myös Heyne opettaa erilaisia visualisointimenetelmiä ja korostaa ajatusten voimaa, mutta hän kritisoi voimakkaasti teoksia ja valmentajia, jotka väittävät, että pelkällä ajattelulla voi saavuttaa haluamiaan asioita. Heyne itse peräänkuuluttaa tapojen voimaa, jolloin tullaan melko lähelle Koppelonmäen painottamia pieniä päivittäisiä askeleita kirjassa Saa mitä haluat.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että edes pienet päivittäiset askeleet eivät riitä, mikäli toimintaan ei sisälly joka päivä jotakin uutta opittavaa. Rimaa on nostettava heti, kun jokin asia alkaa sujua!

Esimerkki omasta elämästäni

Itse meinasin jäädä vähän aikaa sitten jumiin kielitaitoa koskevan tavoitteeni kanssa, koska päädyin harjoittelemaan joka päivä samalla tavalla: kirjoittamalla englanninkielistä päiväkirjaa. Vaikka aiheet vaihtelivat jatkuvasti ja kehitystä tapahtui, oivalsin muutama päivä sitten, ettei se riitä. Jos todella haluan kehittyä puhujana ja esiintyjänä, tarvitsen yksityisiä englannin tunteja (tai puhetaidon kursseja) ja paljon käytännön harjoituksia. (Seuraava askeleeni onkin valmentaa itseni kohti elämäni ensimmäistä yksityistuntia.)

Siinä missä entinen minäni on halunnut sinnikkäästi uskoa, että voin muuttaa ajatusmallini ja sitä kautta tunnekokemukseni kotoa käsin, nykyinen minäni suostuu myöntämään, että itsevarmuus ja taidot kasvavat vain kokemuksen kautta. Oikopolkuja ei ole. Voin helpottaa oloani sanomalla itselleni, että ensimmäisellä kerralla riittää se, että saavun paikalle, mutta se ei kuitenkaan poista vähemmän miellyttäviä tuntemuksia. Tiedän jo valmiiksi, että sydämeni tulee hakkaamaan häiritsevän lujaa, ja tulen tuntemaan kiukkua siitä, että minun pitää ”näyttää tyhmältä” ammattilaisen edessä.

Muutos vaatii aina käytännönharjoituksia positiivisen ajattelun tueksi

Voin treenata asennettani ja oppia toimimaan koko ajan luontevammin epämukavuusalueellani, mutta ajatusmallini eivät muutu pelkästään visualisoimalla, tai edes terapialla. Sen sijaan minun on saatava onnistumisen kokemuksia ja todistettava itselleni, että virheet eivät ole niin vakavia kuin kriittinen minäni kuvittelee niiden olevan. Ilman vastatodisteita, uudet, terveemmät ajatukset eivät yksinkertaisesti juurru ja vähitellen korvaa vanhoja ajattelutapojani.

Jos haluan käyttää termiä vetovoiman laki, määrittelen sen alitajunnan kyvyksi keksiä erilaisia keinoja päämäärän saavuttamiseksi. Visualisointi ja aarrekarttojen tekeminen voivat olla hyviä keinoja haaveilla isommin ja pysyä motivoituneena matkan varrella. Puhumattakaan siitä, että eteneminen on paljon helpompaa, kun tietää, mihin on matkalla.

Täältä voit lukea lisää vetovoimanlaista.

Kysy itseltäsi joka päivä, mikä on tärkein askel, jonka voit tänään ottaa kohti unelmaasi

Kun sinulla on selkeä päämäärä ja valitset olla itsellesi täysin rehellinen, pystyt aina määrittelemään seuraavan tarvittavan askeleen kohti unelmaasi. Oma neuvoni on se, ettet jatkossa kysy itseltäsi pelkästään sitä, mikä on pienin askel, jonka voit ottaa tavoitteesi eteen tänään, vaan mikä on kaikkein tärkein askel, joka sinun tulisi ottaa.

Ainakin minä aion jatkossa kysyä itseltäni joka päivä, viekö tämä kyseinen askel minua oikeasti eteenpäin, vai olisiko taas aika nostaa rimaa ja tehdä asioita vieläkin suuremmin.

Life Coach -koulutusohjelman aloittaminen (muutama harjoitusvalmennettava haussa)

Life Coachingin tavoitteena on lisätä itsetuntemusta ja suunnata katse sellaisiin asioihin, joihin yksilö voi omalla toiminnallaan vaikuttaa.

Aloitin LCF Life Coach -koulutusohjelman Valmentamolla viime maanantaina. Kyseessä on vuoden mittainen koulutusohjelma, johon kuuluu 30 lähiopetuspäivää, itsenäistä opiskelua ja 125 tuntia harjoitusvalmennuksia. Nyt takana on noin seitsemän tuntia valmennusharjoituksia, ja pakko sanoa, että olen aika innoissani.

Valmentajan avulla voit saavuttaa tavoitteesi entistä nopeammin ja pidät motivaatiota helpommin yllä

Olen lukenut valtavan määrän elämäntaito- ja uraoppaita elämäni aikana, mutta jostakin syystä opitut asiat ovat vain harvoin siirtyneet käytäntöön. Useimmiten olen halunnut liikaa kerralla, ja teorian opiskelu on tuntunut turvallisemmalta kuin oppien siirtäminen käytäntöön.

Kolmen ensimmäisen koulutuspäivän aikana opin, miten suuri merkitys toisella ihmisellä voi olla. Varsinkin silloin, kun tämä on koulutettu kysymään oikeat kysymykset oikeaan aikaan. Vaikka olen hyötynyt paljon kirjoittamisesta ja erilaisista itse itselleni tekemistäni valmennuksista, pääsin tällä kertaa paljon pidemmälle tavoitteissani, ja samalla tulin myös sitoutuneeksi konkreettiseen etenemissuunnitelmaan.

Mitä life coaching sitten on?

Life coachingin viitekehys perustuu kognitiiviseen käyttäytymistieteeseen, positiiviseen psykologiaan ja ratkaisukeskeisyyteen. Sen tavoitteena on lisätä itsetuntemusta ja suunnata katse sellaisiin asioihin, joihin yksilö voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Valmentaja ei jaa neuvoja, vaan auttaa valmennettavaa oivaltamaan itse omat tavoitteensa, luomaan toimintasuunnitelman ja pitämään motivaatiota yllä.

Valmennus ei ole terapiaa, mutta terapiassa käyvä ihminen voi halutessaan käyttää valmennusta terapian tukena, mikäli hän on riittävän terve sitoutuakseen tarvittavien edistysaskelien ottamiseen. Valmentajan tehtävänä ei myöskään ole toimia mentorina, mutta jos valmennettava haluaa kuulla esimerkkitarinoita, on näitä periaatteessa mahdollista kertoa. Tarkoituksena on kuitenkin se, ettei valmentaja ohjaile valmennettavaa vinkkien avulla tiettyyn suuntaan.

Mitä seuraavaksi?

Tarkoituksenani on aloittaa ensimmäiset, viralliset valmennukset neljän lähipiiriin kuuluvan ystävän/perheenjäsenen kanssa lähiviikkoina (yksi valmennuksista on jo aloitettu). Tämän jälkeen etsin viittä puolituttua tai tuntematonta valmennettavaa harjoitusvalmennettaviksi. Jälkimmäiset valmennukset on tarkoitus aloittaa joulu-tammikuussa. Jokaiselle valmennettavalle varataan neljä tunnin mittaista, maksutonta valmennuskertaa, jotka tapahtuvat 2-4 viikon välein.

Jos haluat ryhtyä harjoitusvalmennettavakseni, mieti seuraavia kysymyksiä:

1) Oletko valmis sitoutumaan säännöllisiin tapaamisiin ja antamaan niistä palautetta?

2) Tukeeko jaksamisesi tavoitteellista toimintaa?

3) Onko mielessäsi tavoite/osa-alue, jota haluaisit työstää valmentajan kanssa, ja jonka eteen olet valmis tekemään töitä?

(Esimerkkejä valmennettavista osa-alueista: työ ja ura, itsetunto, hyvinvointi ja terveys, ajanhallinta, ihmissuhteet, parisuhde, perhe, koti ja vauraus, tulevaisuus; jokin muu, mikä?)

Jos vastasit kyllä, voit laittaa minulle sähköpostia (jael.tuominen[at]gmail.com) ja kertoa hiukan tavoitteestasi ja kiinnostuksestasi ryhtyä harjoitusvalmennettavakseni.