”Universumi ei voi auttaa sinua” – Ajatuksia teoksesta Menisit ennemmin terapiaan: Rehellinen self help -kirja

Ajatusmalleilla on suuri vaikutus yksilön toimintaan, mutta liian mustavalkoisia tulkintoja ”vetovoimanlaista” on syytä välttää.

Luin viime kesänä Ilkka Kiven teoksen Menisit ennemmin terapiaan: Rehellinen self help -kirja. Siinä Kivi (7, 2018) hyökkää jo heti kirjan ensimmäisillä sivuilla Salaisuus-tyyppistä vetovoimanlakipuhetta vastaan ja kirjoittaa:

”Universumi ei voi auttaa sinua. Se ei tiedä, mitä sinä haluat, eikä sitä kiinnosta ottaa selvää. Tämä ei johdu siitä, että universumi olisi keskustapoliitikko, vaan siitä, että tämä ei ole sille mahdollista, koska kosmos on ääretön klöntti aikaa ja avaruutta – siinä kaikki.”

Varmista, ettet halua uskoa johonkin vain siksi, ettet jaksa nähdä vaivaa sen eteen

Uskoitpa sitten jumalalliseen johdatukseen tai universumin kykyyn järjestellä asioita puolestasi, varmista, ettei kyse ole pyrkimyksestä saada asioita ilmaiseksi ja välttää vastuun ottamista.

Jos uskot, että asioilla on tapana järjestyä ajan kanssa omalla painollaan, saatat lykätä epämiellyttäviltä tuntuvia asioita loputtomiin. Tai mikä pahinta, havahdut muutoksen tarpeeseen vasta siinä vaiheessa, kun olet aivan pohjalla.

Universumi ei keksinytkään keinoa toimittaa sinulle lisää rahaa, vaan sen sijaan viimeisenkin luottokortin luottoraja tuli vastaan. Sinun olisi ehkä sittenkin pitänyt itse ryhtyä hommiin ja hankkia taitoja, jotka mahdollistavat paremman työpaikan saamisen; tai karsia menojasi, jos haluat pitää asiat ennallaan.

Vaikeiden tunteiden pakeneminen ei auta

Oppaat, jotka väittävät, että kaikki olosuhteet ovat seurausta omista ajatuksistasi ja kehottavat ”vaihtamaan kanavaa” heti, kun epämiellyttävä tunnetila iskee, usein vain pahentavat asioita.

Kun epäonnistut, tunnet pettymystä. Sen jälkeen taas tunnet syyllisyyttä negatiivisista tuntemuksistasi, mikä vaan vahvistaa niitä entisestään, ja lopulta haluat lopettaa koko uuden elämäntapasi.

Et kerro rehellisesti ongelmistasi tai pyydä apua, vaan sen sijaan toivot, että ne ratkeavat itsestään rukoilemalla tai visualisoimalla. Ja kun niin ei sitten käykään, syytät itseäsi uskon puutteesta.

Ajatukset ja uskomukset ovat työkaluja, eivät esteitä tai ongelmien poistajia

Kivi (81, 2018) kertoo sanovansa itselleen tiukan paikan tullen lauseen: ”Hyväksyn tämän hetken ja olen siitä kiitollinen”. Tämän jälkeen hänen aivonsa rauhoittuvat ja lakkaavat pohtimasta, miten asioiden pitäisi olla. Aivot hyväksyvät tilanteen ja lakkaavat taistelemasta sitä vastaan.

Vähitellen kokemuksesta alkaa löytyä myös sellaisia hyviä puolia, jotka muuten jäisivät hoksaamatta. Itse ajattelen ongelmia kohdatessani, että onneksi tämä tapahtui nyt, eikä esimerkiksi kymmenen vuoden päästä paljon suuremman yleisön edessä. Nyt minulla on hyvin aikaa korjata tilanne.

Vetovoimanlakia tai ei, ajatusten kanssa on syytä olla tarkkaavainen

Vetovoimanlaissa on kaikesta huolimatta kuitenkin myös pointtinsa, kunhan siihen ei suhtauduta liian mustavalkoisesti.

Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, ajatukset muuttuvat helposti uskomuksiksi, joista tulee lopulta osa identiteettiä ja päivittäistä toimintaa. Esimerkiksi oppimiseen liittyvät uskomukset ohjaavat valintojamme: huonoksi opiskelijaksi itsensä mieltävä ihminen ei yleensä käytä yhtä paljon aikaa tentteihin lukemiseen kuin hyväksi opiskelijaksi itsensä mieltävä, ja lopulta identiteetistä tulee itseään toteuttava ennuste.

Näin ollen positiivinen minäkuva saattaa auttaa sinua pärjäämään paremmin elämässäsi, kokeilemaan rohkeammin uusia asioita ja pääsemään nopeammin yli vastoinkäymisistä. Mutta jos sen sijaan kuvittelet, että voit saada hyvän arvosanan pelkkien uskomustesi ansiosta, mahdollisimman pienellä työmäärällä, niin tulet varmasti pettymään.

Lopulta teot ratkaisevat

Ajatukset saattavat johtaa epämiellyttäviin tunteisiin ja hankaloittaa merkittävästi asioiden tekemistä, mutta lopulta kuitenkin teot ratkaisevat.

Jos esimerkiksi ajattelet, että luokkataustasi on ongelma ja se ei saa missään nimessä näkyä, sosiaalisista tilanteista tulee ahdistavia. Mutta jos sen sijaan olet tietoinen taustaasi liittyvistä vahvuuksista ja ajattelet, ettei menneisyytesi määrittele sitä, miten pitkälle tulet pääsemään elämässäsi, olotilasi muuttuu ihan toisenlaiseksi.

Vaikka yhteiskunnallinen eriarvoisuus ei poistu pelkkiä uskomuksia muuttamalla, suhteesi esteisiin ja ongelmiin voi muuttua, kun suuntaat ajatuksesi sellaisiin asioihin, joihin voit itse vaikuttaa. Sinun on ehkä helpompi olla itsesi kanssa ja tehdä rohkeita valintoja, jos luet samanlaisista lähtökohdista tulevien ihmisten elämäkertoja ja onnistumistarinoita sen sijaan, että lukisit päivittäin kertomuksia rakenteellisesta syrjinnästä.

Kun uskot omiin mahdollisuuksiisi, saatat nähdä esteet jopa mielenkiintoisina haasteina sen sijaan, että pelkäisit aina pahinta.

Lue lisää vetovoimanlaista täältä.

Ajatuksia positiivisen ajattelun ja visualisoinnin voimasta/voimattomuudesta

Joka paikassa korostetaan nykyään positiivista ajattelua, unelmien visualisointia sekä itsensä vahvistamista ”olen kaunis ja menestyvä” -tyyppisin lausein. Oppien mukaan on otettava vastuu menneisyyden tapahtumista ja ymmärrettävä, miten omat ajatukset ja tunteet luovat tulevaisuutta. Vaikka olenkin samaa mieltä siitä, että sanoilla ja uskomuksilla on valtava merkitys yksilön minäkuvan ja identiteetin rakentumiseen, edellä kuvaamaani ajatteluun liittyy kuitenkin monenlaisia ongelmia.

Tulen itse uskovaisesta perheestä, ja tunnistan siksi ajatusten voimaa korostavan puheen ja kristinuskon välillä paljon yhtäläisyyksiä. Molemmissa tapauksissa uskotaan pahimmillaan voimaan, joka ratkaisee ongelmia ihmisen puolesta ilman, että tämän tarvitsee itse tehdä asialle mitään. Olipa kyseessä sitten rukouksiin vastaava Jumala tai ihmisen ajatuksiin reagoiva universumi, tai vaikkapa ihan vain usko positiivisten ajatusten voimaan, niin mitään ei tapahdu ilman aktiivisia tekoja.

Vaikka jälkikäteen koko ajatus tuntuu ihan uskomattomalta, onnistuin lapsuudessani kuitenkin kasvamaan ajatteluun, jonka mukaan Jumala voisi antaa ihmiselle vieraan kielen armolahjana. En pitänyt tippaakaan vieraiden kielten opiskelusta, mutta en siitä huolimatta lakannut toivomasta, että Jumala vastaisi rukouksiini ja yhtäkkiä vain osaisin englantia. Siitä huolimatta, että kasvoin vähitellen ulos uskomuksistani herättelin usein toiveita ”ihmepillereistä” eli intensiivikursseista, jotka korjaisivat lyhyessä ajassa aukot yleissivistyksessäni. Ja toisinaan yhä edelleen toivoni herää visualisoinnin voimaa korostavia tekstejä lukiessani: mitä jos sittenkin voisin päästä vähän helpommalla ja saada asioita ilmaiseksi ihan vain uskomalla niihin?

Nuorempana minulle ei ollut mikään ongelma uskoa ulkonäön voimaan: jos vain pukeutuisin samalla tavalla kuin menestyjät, pääsisin varmasti heidän joukkoonsa. Perheeltäni olin oppinut vähättelemään korkeasti koulutettujen ihmisten osaamista ja ammattitaitoa, joten ei ollut myöskään kovin vaikea ajatella, että opiskelen sitten joskus. Käytän muutaman kuukauden aikaa lähes yötäpäivää opiskeluun ja korvaan uhrauksellani kaikki menneisyydessä hukkaamani työtunnit.

Uskomuksiani vahvistivat Salaisuuden kaltaiset teokset, jossa kerrottiin, miten ajatuksemme luovat todellisuutta. Opas neuvoi, etten saa tuntea kielteisiä tunteita, sillä vedän niillä puoleeni onnettomuuksia. Sen sijaan positiivisilla, vahvoja tunteita aikaansaavilla ajatuksilla, voidaan tehdä mistä tahansa unelmasta totta.

Ajatellaanpas nyt vähän uudelleen. Sulje vaikka silmäsi ja kuvittele tilanne, jossa perintöäsi jaetaan. Mieti, miten sukulaisesi yllättyvät, kun yhtäkkiä selviää, että olet jättänyt jälkeesi miljoonia ja testamentannut rahasi läheisillesi. Unohda itse kuolema ja mieti sitä arvostusta, jota yhtäkkiä saat, kun paljastut hyvin menestyneeksi mutta samaan aikaan nöyräksi ja vaatimattomaksi ihmiseksi, joka ei koskaan nostanut itseään toisten yläpuolelle valtavasta omaisuudesta huolimatta. Tuntuuko kivalta? Ainakin itse nautin ajatuksesta, ja voisin hyvinkin huvitella sillä säännöllisesti. En kuitenkaan usko, että tällä tavalla päästään yhtään lähemmäs rikastumista. Päinvastoin stressaava liiketoimintasuunnitelma ja kiireinen aikataulu onnen kustannuksella toimisivat luultavasti paljon paremmin rikastumisen edesauttajina.

Oikoteihin uskominen tuntuu hyvältä. Ajatus siitä, että opintolainani häviää yhtäkkiä jäljettömiin, saan lottovoiton tai opin uuden kielen silmänräpäyksessä tuntuu vapauttavalta ja menneisyyden virheet korjaavalta. Usko mahdottomiin asioihin antaa luvan siirtää vielä kerran epämieluisaa tekemistä ja tuntea silti vatsan pohjassa kutkuttelevan toivon menestyksestä. Voit valita kuivan tenttikirjan sijaan baari-illan kavereiden kanssa ja vain visualisoida huippuarvosanaa; sitä miltä tuntuu huomata olevansa luonnostaan nero, ilman minkäänlaista vaivannäköä. Voit käyttää rahasi tänään uusiin vaatteisiin, joihin sinulla ei ole varaa, ja lohduttautua ajatuksella, että Jumala/sattuma korjaa asiat tavalla tai toisella.

Toivon todellakin, että maailma olisi sellainen, jossa virheet saisi anteeksi rukoilemalla tai visualisoimalla. Silloin ei olisi yhtä paljon luokkaeroja. Olisi helppoa korjata aukot yleissivistyksessä ja maksaa laskut menneisyyden törttöilystä. Todellisuudessa menestyminen kuitenkin vaatii kovaa työtä, välittömän nautinnon uhraamista ja tulevaisuuteen panostamista. Sen sijaan, että aukot yleissivistyksessä korjattaisiin pikaisilla intensiivikursseilla, oppiminen osoittautuukin odotettua hitaammaksi, eikä mahdollisuutta ottaa nopeasti muut kiinni ja jatkaa sitten samalta viivalta enää olekaan.

Mikäli voisin antaa neuvoja menneisyyden minälleni, kertoisin sille heti ensimmäisenä hyvältä tuntuvien oikoteiden todellisesta hinnasta. Kertoisin, miten kovaa kilpailu on niidenkin ihmisten välillä, joilla ei ole tarvetta paikata menneisyyteen jääneitä aukkoja ja heidän ainoa haasteensa on pysyä jatkuvasti kehittyvän maailman mukana. Poimisin sen yhden ainoan lauseen lapsuuteni Raamatusta, johon nykyään enää uskon (sellaisenaan): ”Usko ilman tekoja on kuollut”.