Mielen voima oppimisessa

Edellisessä postauksessa kerroin, että tulen lukemaan tämän kevään aikana valtavan määrän työelämää, oppimista ja menestymistä käsitteleviä opaskirjoja. Lupasin myös jakaa tänne blogini puolelle mielenkiintoisia vinkkejä myös teidän iloksenne.

Nyt aloitan suunnittelemani projektin Ilkka ja Harri Virolaisen teoksesta Mielen voima oppimisessa (2018), jota suosittelen kaikille tehokkaista oppimismenetelmistä kiinnostuneille.

Osaamista koskevasta uskomuksesta tulee helposti itseään toteuttava ennuste

Teoksen alussa Virolaiset kirjoittavat siitä, miten suuri osa opiskelijoista nimeää tavoitteekseen korkeakouluopinnot, mutta läheskään kaikki opiskelijat eivät toimi arjessaan tavoitetta tukevalla tavalla.

Syy tähän on heidän mukaansa yksilön oppimiseen liittyvä identiteetti. Koska ihminen pyrkii luonnostaan käyttäytymään minäkuvansa mukaisesti, heikoksi oppijaksi itsensä mieltävä opiskelija ei panosta opiskeluun riittävästi, eikä hän myöskään aseta tavoitteitaan yhtä korkealle kuin itsensä taitaviksi mieltävät oppijat.

Stereotypiat ja sisäistetty syrjintä vaikuttavat koetuloksiin

Yksilön uskomukset omista heikkouksistaan ja vahvuuksistaan vaikuttavat merkittävästi siihen, millaisia tavoitteita hän asettaa itselleen ja miten hyvin hän pärjää erilaisissa testeissä. Etenkin stereotyyppiset negatiiviset uskomukset itsestä vaikuttavat merkittävästi koulumenestykseen.

Claude Steelen ja Joshua Aronsonin tutkimuksessa jatko-opintoihin pyrkivien afroamerikkalaisten opiskelijoiden tehtävänä oli vastata kymmeneen standardikysymykseen siten, että ennen testiä kysyttiin rotua. Tutkimuksessa huomattiin, että rotukysymys pohjusti opiskelijat kielteisillä stereotypioilla ja heikensi heidän tuloksiaan jopa puolella.

Sama ilmiö toistui myös valkoisia opiskelijoita tarkasteltaessa: kun koehenkilöitä muistutettiin ennen suoritusta siitä, miten hyviä aasialaiset opiskelijat ovat matematiikassa, heidän kokeesta saamansa pisteet laskivat.

Kielteiset uskomukset voidaan myös kumota

Mielenkiintoista näissä tutkimuksissa on ennen kaikkea se, että stereotypioista kumpuavat kielteiset vaikutukset on onnistuttu myös kumoamaan.

Michael Johnsonin tutkimuksessa naisopiskelijoista koostuvalle ryhmälle kerrottiin, että mikäli heitä jännittää ennen koetta, saattaa se johtua stereotyyppisestä ajattelusta liittyen naisten ja miesten kykyihin. Samalla heille kerrottiin, että stereotypioilla ei ole todellisuudessa minkäänlaista vaikutusta onnistumiseen kyseisessä testissä.

Tutkimuksen aikana huomattiin, miten suuri vaikutus tiedostamattomilla uskomuksilla voi olla, sillä samaan aikaan kuin alustuksen kuulleet naisopiskelijat menestyivät kokeessa ihan yhtä hyvin kuin miesopiskelijat, verrokkiryhmä – jolle ei sanottu mitään testin alussa – pärjäsi miespuolisia opiskelijoita huonommin.

Tärkeintä on tulla tietoiseksi omista rajoittavista uskomuksista

Ilkka ja Harri Virolaisen mukaan oleellista onkin tulla tietoiseksi itseä rajoittavista uskomuksista. Siitä huolimatta, että oppimiseen vaikuttavat tutkitusti monet tekijät – kuten esimerkiksi vanhempien koulutustausta ja opiskelulle tarjoama tuki –yksilön identiteettiin ja oppimismahdollisuuksiin vaikuttavat myös oppimiseen liittyvät tarinat, aikaisemmat kokemukset ja niille annetut tulkinnat.

Esimerkiksi englannin kielen opiskelijoita tarkasteltaessa on huomattu, miten eri tavalla opiskelijat suhtautuvat vaikeuksiin ja epäonnistumisiin. Siinä missä osa opiskelijoista kokee pelkoa ja häpeää hetkinä, jolloin he eivät ymmärrä opettajaa tai osaa asioita yhtä hyvin kuin luokkakaverinsa, toisia haasteet pikemminkin motivoivat. Salaisuus on siinä, että jälkimmäiset opiskelijat uskovat voivansa saavuttaa toivomansa kielitaidon tason, mikäli he vain panostavat opiskeluun enemmän.

Mikäli opiskelija saa huonon arvosanan jostakin kokeesta, hänen ei tarvitse tulkita asiaa niin, että hän on huono kyseisessä aineessa tai ylipäätään koulussa. Mikäli hän kuitenkin tekee näin, tulee hän samalla luoneeksi itseään rajoittavan minäkuvan, josta saattaa pahimmillaan tulla itseään toteuttava ennuste: kun opiskelija kertoo itselleen tarinaa siitä, ettei hän ole ”lukijatyyppiä”, ei hän niin helposti myöskään tartu kirjaan, ja lopulta tulokset vastaavat edeltänyttä toimintaa.

Huippuopiskelijan mielentilan kehittäminen

Virolaiset esittelevät teoksessaan useita eri menetelmiä mielikuvien muuttamiseksi ja ottavat huomioon myös sen, että uskomukset saattavat olla todella syvällä ja aikaansaada voimakkaita tunteita oppimistilanteissa. Tämän tekstin puitteissa nostan kuitenkin esille vain yhden ehdotetuista menetelmistä: huippuopiskelijan mielentilan kehittämisen.

Huippuopiskelijan mielentilassa olennaista on se, että oppimisesta tulee syvällistä, reflektiivistä ja vertailun sijaan omaan toimintaan keskittyvää. Painopiste ei ole arvosanoissa vaan pysyvien oppimistulosten saavuttamisessa itselle merkityksellisissä asioissa.

Huippuopiskelija ei myöskään pyri pitämään yllä mielikuvaa siitä, että osaisi jo kaiken. Tällaisen mielikuvan ylläpitäminen nimittäin on oppimisen este.

Huippuopiskelija uskaltaa tehdä virheitä ja myöntää ne sekä itselleen että muille. Epätoivoon vaipumisen sijaan hän näkee virheet oppimistilanteina ja on lisäksi valmis kyseenalaistamaan aiemmin oppimansa laajentaakseen näkökulmaansa. Jos jokin asia ei meinaa luonnistua, hän ei luovuta, vaan uskoo kykyynsä oppia asiat tekemällä riittävästi töitä niiden eteen.

Lue lisää siitä, miten alitajuiset uskomukset uskomukset vaikuttavat valintoihimme ja menestymisen mahdollisuuksiimme.

Jos haluat työstää uskomuksiasi valmentajan kanssa, löydät lisätietoa täältä.